Luentotiivistelmät

HARRI VEIVO: KAUPUNKI KUVANA, KERTOMUKSENA JA TEKSTINÄ 19.9.2005

Lahtea voi ajatella suomalaisen modernin kaupungin edustajana. Lahdelle ovat ominaista muualta siirretyt ja lainatut identiteetit. Kulttuurisemiotiikan näkökulmasta Lahti näyttäytyy erityisenä kulttuurien kohtaamisen ja välittämisen tilana.

Onko Lahtea olemassa?

Professori Harri Veivo nimeää joukon olemassa olevia ilmiöitä ja sanontoja, joilla Lahden olemassaolo näyttäytyy jopa ongelmalliselta erityisesti kulttuurisemiotiikan näkökulmasta. Esimerkkejä eri suuntaan menevistä kulttuuri-ilmiöistä ovat Sinfonia Lahti ja Sleepy Sleepers, jotka vaikuttavat keskenään jopa ristiriitaisilta. Entä paikannimet Lahti ja Vesijärvi, jotka ovat informaatioköyhiä, maisemasta otettuja yleisnimiä? Ne eivät viittaa paikkaan etymologisesti tai historiallisesti. Lahden alueiden nimet Venetsia ja Västerås on taas lainattu muualta. Suolle rakennetussa Lahden Venetsiassa ei ole edes kanavia. Myös nimitykset "Suomen Amerikkalaisin kaupunki", "Pikku Viipuri" ja "Suomen Chicago" ovat selkeitä esimerkkejä muualta siirretyistä ja lainatuista identiteeteistä. Mikä siis Lahdessa ja sen identiteetissä on varsinaisesti omaa? Kulttuurisemiotiikan tutkimustradition kannalta kysymys on erityisen kiinnostava ja tutkimisen arvoinen.

Teollistuminen ja modernin kaupungin synty

Lahden identiteetin kehittymistä voi tarkastella peilaamalla sitä modernin suurkaupungin historiallista kehitystä vasten. Lahden voidaan ajatella olevan suomalaisen modernin kaupungin edustaja. 1800-luvun puolivälin jälkeen eurooppalaisessa kulttuurissa ja maantieteessä tapahtui merkittävä murros ja jossain määrin tuolloin alkanut kehitys jatkuu edelleen.

Tärkeä taustatekijä modernin suurkaupungin syntymiselle oli teollisuuden tuotantorakenteen muutos. Rautateiden ja liikenteen kehittymisen myötä tuotannon painopiste siirtyi pois maaseudulta lähemmäs kaupunkia. Muutos vaikutti ratkaisevasti kaupunkikuvaan. Kaupungin silhuettia alkoivat hallita tehtaanpiiput kirkontornien rinnalla. Tehtaanpiiput saivat symbolisesti tärkeän merkityksen. Kaupungit kasvoivat niin suuriksi, ettei niitä voinut erottaa paljain silmin kerralla.

Toinen tärkeä tekijä suurkaupungin synnylle oli voimakas väestönkasvu siihen liittyvine ilmiöineen. Kaupunkeihin muutti paljon teollisuustyöläisiä, jotka alkoivat vaatia itselleen uusia oikeuksia. Kaunokirjallisuudessa on runsaasti kuvauksia tehdastyöläisistä, jotka nähtiin pelottavina ryhminä varsinkin kaupunkiporvariston näkökulmasta. Mellakat ja vastakkainasettelut näiden ryhmien välillä yleistyivät kaupunkitilassa.

Kaupallistuminen ja teknologian kehitys

Myös kaupallistuminen vaikutti kaupunkitilaan ja sen arvoon tavaratalojen ja kiinteistökeinottelun myötä. Alueiden arvottaminen hyviin ja huonoihin näkyi siinäkin, että keskiluokka ja porvaristo jäivät asumaan joko kaupunkien ydinkeskustoihin tai pakenivat maaseudun rauhaan. Työväestö asui usein yksinomaan kaupunkikeskuksissa ja niiden liepeillä.

Vallankumouksellinen teknologian kehitys merkitsi myös kaupunkilaisuuden historiassa pientä vallankumousta. Katuvalojen myötä kulkeminen yöaikaan keskustoissa turvallisesti tuli mahdolliseksi: syntyi kaupunkien urbaani yöelämä. Väkiluvun kasvu merkitsi painetta liikkumiselle. Niin ikään liikennevälineet muuttivat kaupunkilaisten tapaa käyttää kaupunkitilaa hyväkseen. Hevoset, raitiovaunut ja bussit loivat kaupunkiin liikkumisen tilaa. Toisaalta liikkumisen tilan myötä korostui kommunikaation merkitys. Isot mainokset, julisteet, (julkiset julistukset, lakitekstit, ilmoitukset) ja monumentit välittivät monipuolista informaatiota mitä erilaisimmista asioista ja lähteistä.

Uudenlainen kaupunki-identiteetti

Sosiologit ja taiteentutkijat puhuvat erityisestä kaupunkikokemuksesta, jonka 1800 -luvun moderni suurkaupunki synnytti ja joka ei aikaisemmin ollut mahdollista. Monet aikalaiskirjoittajat 1900 -luvun alkupuolella alkoivat pohtia, miten ihminen selviytyy kaupunkitilassa jatkuvien aistiärsykkeiden äänien ja kuvien keskellä. Saksalaisen sosiologin Georg Simmelin mukaan kaupunkilaisten oli luotava selviytymisstrategiakseen suojamuuri, eräänlainen välinpitämätön asenne.

Kaupungistuminen ja teollisuuden kehittyminen liittyvät yhteen uudenlaisessa työnjaossa. Syntyi uusia ja spesifejä ammatteja. Kaupunkilaiselle kasvottomuus ja kuuluminen massaan, antoi mahdollisuuden itsensä toteuttamiseen ja vapautumiseen vanhoista viitekehyksistä, kuten perheestä tai kirkkokunnista. Paikallisyhteisö ei enää määritellyt kaupunkilaisen koko olemista.

Kaupunki - moninainen ja ristiriitainen kulttuurin generaattori

Ihmisillä on vapaus olla kaupungissa mitä haluaa. Kaupungissa voi esittää jotakin muuta mitä on pelaamalla pelejä ja pukeutumalla tietynlaisiin vaatteisiin. Kaupungin identiteettiin kuuluu jatkuva muutos, sillä se on jatkuvassa kehityksen tilassa. Kaupungissa ei ole yhtä vaan monta ydintä. Kaupunkiin kuuluvat kilpailevat, vastakkaiset ilmiöt sekä niiden mukanaan tuoma moninaisuus. Kaupunki on ikään kuin kaikkien tila ja siellä voi elää säädyllisyyden rajoissa niin kuin haluaa. Kaupunki-identiteetti on uusilla tavoilla määrittynyt ja siten ristiriitainen.

Kaupunkilaisuus on siis kuvien, kertomusten ja tekstien esittämistä, jotka risteävät kaupunkitilassa. Kaupungissa ilmenee moninaisuutta ja toisistaan poikkeavia tavoitteita. Kaupunki on siis eräänlainen kulttuurin generaattori, joka tuottaa kulttuuria vapaasti haluamallaan tavalla. Juri Lothmanin mukaan kaupunki on monimutkainen semioottinen mekanismi, jossa teksti- ja kuvatyypit sekoittuvat ja kohtaavat toisensa - kuvien ja tekstien taustalla ovat merkkijärjestelmä ja koodit.

Siirretyt ja lainatut identiteetit

Millainen on Lahden identiteetti kulttuurisemiotiikan lähtökohdista määriteltynä? Ensin on pohdittava, mitä ihmiset ilmaisevat esittämiensä kuvien, kertomusten ja tekstien kautta. Myös Lahti, joka on tietynlaisten esikuvien ja mallien mukaan rakennettu ympäristö, kantaa mukanaan ja tuottaa jatkuvasti merkityksiä. Ihmiset kertovat erilaisia tarinoita, puhuvat monia erilaisia "kieliä" ja käyttävät monia erilaisia koodeja samanaikaisesti. Tekstien ja merkitysten ilmaisua varten on luotu erilaisia kommunikointikanavia kuten vaikkapa lehtiä, mainoksia tai tapahtumia erilaisille ryhmille. Voisiko Lahtea siis tarkastella erilaisten merkkijärjestelmien sekoittumisen ja kommunikaatiokanavien sekoittumisen tilana?

Lahdelle on ominaista muualta siirretyt identiteetit ja niitä ilmaisevat tekstit merkkeineen ja koodeineen. Kulttuurisemiotiikan näkökulmasta Lahti - Suomen amerikkalaisin kaupunki, Suomen Chigago ja Pikku-Viipuri - näyttäytyy erityisenä kulttuurien kohtaamisen ja välittämisen tilana.